Vieraat!

Vieraat!

Palasin siis takaisin tänne kehitysmaahan 8 päivä ja jo 12 päivä vieraat Suomesta saapuivat. Vieraat olivat varsin sosiaalisia mutta eivät kovin interaktiivisia ja heitä sai koko ajan patistaa johonkin suuntaan. Ilman minua nämä kolme vierasta olisivat istuneet koko lomansa kahviloissa ja jutelleet. Keinoja kaihtamatta yritin saada heitä liikkeelle ja sainkin. Keskitysleirille sain raahattua heidät haastamalla; ”ette uskalla lähteä?”, ”eihän se kyllä oikein naisten paikka olekaan?” jne.

Eipä siis kovin vahvasti mennyt tuo perjantai 13. päivä kun keskitysleirille joutui. Paikka on muuten aika vaikuttava vielä vuosienkin jälkeen, vaikka se on siivottu eikä siellä ole enää edes ruumisläjiä joka paikassa, silti siellä on mahdollista kuvitella ihmisten epätoivo ja eläimelliset elinolosuhteet jotka sodan jatkuessa koko ajan vain pahenivat. Keskitysleirillä huomaa myös selvästi saksalaisen järjestelmällisyyden ja byrokratian, kaikki on niin organisoitua ja selkeää, jopa ärsyttävän yksinkertaista.

Keskitysleiri jätti tietenkin suuret surut vieraisiini ja loppupäivä piti shoppailla että tyttäret selvisivät järkytyksestä. Yllättävän suuri on shoppailun vaikutus naisen mielialaan. Keskitysleiritoipumisen jälkeen suurin työ oli saada nämä vieraat Herrenchiemseelle pientä Verseillesia katsomaan. Pieni Verseilles on yksi Baijerin hullun kuninkaan Ludwigin 3sta älyttömästä projektista. Vieraat innostuivat  linnasta vasta sitten kun kerroin että linna sijaitsee saarella ja laivassa on kahvila jossa voi juoda kahvia ja jutella. Chiemseeltä ei sitten ollut kovinkaan vaikea saada heitä enää Salzburgiin. Vieraat suorastaan kiljuivat riemusta päästessään istumaan junaan muutamaksi tunniksi juttelemaan.

Juttelua siis tuli harrastettua mutta oli meillä kyllä hauskaakin, ainakin välillä. Vietimme myös ensimmäistä piknikkiä murjussani. Pikkusen oli ahdasta ja pöytätila rajallista mutta hyvin mahduttiin silti.

JaJaJaJaJaJaJaJaJaJa hiRRveen hiRRveen ihanaa oli!