Aikaa on edellisestä kirjoituksesta kulunut jonkin verran, koska kiirettä on ollut tämän elämisen kanssa täällä Münchenissä. Tenttiin lukua ja koulunkäyntiä on ollut elämäni viimeaikoina. Tenttiinluvun ja koulunkäynnin ohella ehdin kyllä käymään äänestämässä nyt toisella kierroksella. ONSE tehty VAIKEAKSI täällä! Ei edes yliopistolla ole ennakkoäänestyspaikkaa saati sitten marketeissa tai kirjastoissa. Ehei! YKSI ainoa paikka koko kaupungissa on jossa äänestä voit, jos sinne asti raahautua jaksat. Täällä yhdessä paikassa on YKSI huone, johon otetaan YKSI kansalainen kerrallaan raapustamaan numeronsa lappuun. Juuri silloin kun minä olin siellä muutaman vaihtarikaverin kanssa äänestämässä, ei ruuhkaa ollut, mutta kuulin muilta äänestämässä käyneiltä ettei kaikkien äänestäjien reissu yhtä ruusuinen ollut ollut.
Äänestämisen jälkeenhän pitää päästä aina reissuun. Eikö pidäkin? Niinpä suunnittelimme viikonlopulle reissun jonka päämäräksi valitsimme sijaintinsa vuoksi Ulmin (tässä vaiheessa olisi ollut jo viisainta kieltäytyä koko reissusta ja jäädä kämpille lukemaan tenttin viikonopuksi). Ajaksi valittiin lauantai, kestoksi päivä ja seuraan liittyi Marika ja Marjukka. Ulmiin siis saavutiin lauantaina puoliltapäivin ja päivä kuljeskeltiin sitten Ulmissa, joka on jo niin nähty.
Juuri kun olimme suuntamassa pois Ulmista vievän junan luokse, eräs matkaseuralainen ilmoittaa että "hei kohta lähtis juna Lindauhun, lähetäänkö käymään siellä?". Tässä vaiheessa olisi pitänyt sivuuttaa koko heitto vihaisella katseella ja juosta Müncheniin vievään junaan niin nopeaa kun vain mahdollista. Mutta näin en tehnyt. Sen sijaan kaksi matkalaista innostuu ideasta, eikä ehdottaja voi sitä enään takaisin vetää, joten suuntana on Lindau ja tarkoituksena ottaa sieltä hostelli yöksi ja seuraavana päivänä sitten kotiutua takaisin Müncheniin. Ulmin rautatieasemalta kävimme nopeasti vain ostamassa hammaharjat ja tahnat, mutta emme toiveikkaina siitä että Lindaussa pääsisimme syömään, ymmärtäneet ostaa yhtään ruokaa. Lisäksi uhomasimme ettemme pääse edens kyseisellä junalla menemään koska lippumme ei kelpaa siinä. Koska idea oli kuitneki jo hyväksytty ei mitkään vastoinkäymiset estäneet, vaan etsimme erin reitin ja niin lähdimme Kemtptenin kautta matkaamaan kohti Lindauta. Junassa oli tietenki jokin toiminta härö, eikä lämmity toiminut. Oli muuten KYLYMÄ!
Kolme innokasta jäätynyttä matkalaista saapuu Lindauhun noin yhdeksän aikohin illalla ja alkaa etsimään yöpaikkaa. Käveltyään ja käveltyään pitkän matkan toiselle puolelle kaupunkia, löytävät kolme matkalaista nuorisohostellin, joka on suljettu tammikuuksi. Ihme hostelli! Koska kello on jo yli kahdeksan on suurin osa paikoista kiinni. Pettyneet matkaajat löytävät kuitenkin avonaisen hotellin mutta pettyvät jälleen tiskillä, kun huone tästä murjusta maksaisi tähtitieteellisiä summia. Seuraavaksi räpläämään turistinformationin hotellinhakukonetta, joka ilmoittaa ettei koko kaupungissa ole meille huonetta vaikka kaupunki on täynnä hotelleja, hostelleja, motelleja jne. ne kun ovat kaikki näin hiljaiskaudella lomalla itse. Moneen kertaan pettyneet ja niin väsyneet matkaajat saapuvat nälkäisinä takaisin rautatieasemalle.
Rautatieasemalla eräs matkaajista huomaa ettei hänellä ole vielä yö-valaistus kuvaa Bodenseen majakasta ja leijonasta. Toiveikkaana hän kaivaa kameran esiin, etsii hyvän kuvakulman, valitsee asetukset ja juuri kun kaikki no valmista täydellistä yövalaistus kuvaa varten, VALOT SAMMUVAT! Sinne jäi kuva Lindauhun.
Jälleen kerran pettyneet matkaajat ovat nälissään ja koittavat saada ruokaa aseman kebabista. "Wir haben kein Fleisch" ilmoittaa tämä kebabin tekijä. SIIS MITÄ IHMETTÄ KEBAB KOJU JOSSA EI OO LIHAA???? Äkkiä seuraava juna pois tästä paikasta!! Minen jää tänne enää hetkeksikään! Seuraava juna sattuikin sitten viemään Müncheniin ja nälissää matkaajat saapuivat Müncheniin yöllä yhden jälkeen.
