Opiskelija elämää...

Täältä taas huutelee germaanien keskeltä eräs joka kaipaa pohjoista kotimaataan ja rakasta, kotoisaa, toimivaa, ihanaa ja viihtyisää linnanmaan yliopistoa. Täällä ei siis ole läheskään yhtä hyvä yliopisto, vaikka se maailman rankingeissa paljon paremmin pärjääkin ja rakennukset, niin ulkoa kuin sisältä, miellyttävät silmää enemmän kuin linnanmaan räikeä hirvistys. Opetus voi myös olla laadukkaampaa ja kurssit haastavampia mutta muuta parempaa en vielä ole löytänyt tästä byrokraattien koulutuslaitoksesta.

Esimerkiksi kirjastoja olen löytänyt campukseltamme yhden ainoan, joka ei kooltaan mielestäni  kyllä pärjää rakkaalle Pegasukselle, eikä sillä ole yhtä hyvää nimeä, kun sillä nyt ei nimeä ole ollenkaan. Miten mielikuvituksetonta? Kirjasto jonka nimi on kirjasto. Vielä en ole uskaltanut lainaamaan yhtään kirjaa kun kaikki toiminnot joita olen tehnyt ovat vaatineet pitkän opettelun eikä senkään jälkeen vielä suju mutkattomasti.

Esimerkiksi tulostaminen yliopistolla tapahtuu ilmeisesti yhden ainoan tulostimen turvin. Eikä tuo tulostin ole mikään linnanmaan turbotulostin, joka syytää tulosteita hirmu kyytiä, suorittaen monen opiskelijan tulostuksia yhtä aikaa ja tulostaa kaiken lisäksi vielä kaksipuoleisena. Siihen tuo sakemannien vastine ei pysty. Muutenkin tulostamaan pääsee vain yhdeltä koneelta ja tulostettavat tiedostot pitää olla muistitikulla. Eikä täällä todellakaan ole mitään ilmaisia tulostuksia vaan kaikki maksaa maltaita. Siinä nyhdetään meitä raukkoja opiskelijoita oikein kunnolla.

Tietotekniikka ei ole muutenkaan Linnanmaan tasoa täällä. Ensinnäkään tietokoneita ei ole joka puolella ja käytävien varrella. Tähän mennessä olen löytänyt tietokoneita vain kirjastosta ja sieltäkin vain todella rajatusti. Parempi siis kuljettaa omaa konetta mukana ja käyttää campuksen ilmaista langatonta nettiä, jonka käyttäjäksi oli suhteellisen hankalaa päästä ja joka ei todellakaan toimi täydellisen moitteettomasti joka kerta.

Yhden todella mielenkiintoisen englanninkielen kurssin tämän yliopiston kielikeskus kuitenkin tarjoaa. Tuo kurssi on nimeltään Journal club (ei ole mikään clubi kurssi, jolla kierrettäisi nuoriso clubeja. Sellaiselle en ikinä olisi pääsyt kun espanjalaiset olisivat varmasti buukanneet sen täyteen ennen kuin olisin edes koko kurssia huomannut. Eikä minulla moiselle kurssille kyllä ole mitään intressejä edes osallistua). Kurssilla käsitellään päivän polttavia puheenaiheita (Gaddafi, kuolemanrangaistus, turkkareitten maanjäristys jne..) englanniksi. Sehr intressant.

Kiitoksia kuulumisista joita tuli jonkun verran ja saa laitella edelleenki joko tänne kaikkien nähtäville tai Facebookissa inboxiin jotain enemmän henk.koht. Niitä on suuri ilo lueskella ainakin silloin kun pitäisi opiskella. Tekstit saa olla pitkiä tai lyhyitä ihan mitä vaan.

Ainiin, lienee tarpeen vielä mainita että sain lähetettyä monien, monien, monien ja vielä monempien vastustusten jälkeen sen lomakkeen maahanmuuttoviranomaisille. Saapa nähdä mitä siitä seuraa?

Jotain positiivista!

Terveisiä Bodenseeltä. Käytiin Marjukan ja Riikan kanssa päivän reissu Lindaussa ihailemassa Bodenseetä. Bodensee on siis järvi Sveitsin, Itävallan ja Saksan rajalla. Puolitoista tuntia kestävällä risteilyllä tuli koluttua kolmessa maassa. Muutenkin Lindau oli tosi hieno paikka, kylläkin aika pieni.

Matkustimme siis Riikan kanssa Münchenistä junalla. Ostimme Bayern Ticketin, jolla saa reissata max. 5 henkeä yhden päivän ajan niin paljon kuin haluaa. Maksoimme lipusta 31€ eli 15.5€/lärvi, ja ajattelimme pääsevämme tosi halvalla.

Kun kävelimme laiturille törmäsimme joihinkin ihme tyyppeihin, jotka halusivat matkustaa meidän kanssa samalla lipulla. Eihän se meitä haitannut ja niin jaettiin kustannukset viidelle. 6.2€/lärvi. Iloisina ajattelimme että ei ole kyllä yhtään paha kun saa matkustaa parisataa kilsaa paikallisliikenteen hinnalla, 3.1€/suunta.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun olimme tulossa takaisin, niin puolessa välissä matkaa eräs ystävällinen vanhustenhoitaja puskee meidän ”koppiin” ja kysyy että voiko matkustaa meijän bayern Ticketillä. Mikäs siinä kun tyyppi samalla tarjoaa 10€-seteliä. Näin siis matkat Münchenistä Lindauhun maksoivat edestakaisin 1.1€/lärvi ja helposti jakamalla saamme siitä 0.55€/lärvi/suunta. EI PAHA, tämmösiä reissuja voisi tehdä enemmänki.Vastoinkäymisiäkin matkalla oli kun saksalainen juna oli MYÖHÄSSÄ!! Uskomatonta mutta totta. 15 minuuttia meni yliaikaa. 

Ja sitten hyvä lukijani, mitä sinulle kuuluu? 

Elo tää munkkenissa on...

Kolmisen viikkoa on nyt tullut Münchenin katuja tallattua. Hurjalta tuntuu, sillä loppujen lopuksi aika on kuitenkin mennyt kovin nopeasti. Sosiaaliseen elämääni olen saanut enemmän ja enemmän virikkeitä ja jopa joitakin vaihtareita on tullut jututettua.

Kerroin aikaisemmin Saksalaisten virastojen toiminnasta ja kuinka siellä kaikki sujui helposti. Tätä se ei enää jatkossa ollutkaan. Nimittäin pitää minun ilmeisesti ,vaikka EU:n kansalainen olenkin, jotenkin silti perustella miksi minä täällä viihdyn. Onhan se tietenkin jollain tapaa ymmärrettävää sillä onhan saksa kuuluisan sanonnan mukaan P#%*A maa, niin kukas täällä viihtyisi.

Kuulin että kyseisen asian voi hoitaa ”kätevästi” netissä. ”Sepäs vasta nokkelaa”, ajattelin ja suuntasin nettiin. Siellä kävi ilmi että tarvitsen liitetiedostoksi kuvan passistani. Tämä hoitui kirjastonhoitajaa kiusaten helposti, joskaan kirjastonhoitaja ei tainnut kovin suuria ilontunteita siitä palvelusta saada, ammatinvalintakysymys.

Onnellisena passi-liitetiedoston omistajana aloin täyttämään tuota niin kätevää ja toimivaa nettilomaketta. En ole vielä keksinyt mitä hyötyä on online-lomakkeesta, jos sitä ei pysty lähettämään. Nimittäin tunnin pusertamisen jälkeenkin, oli aina joku kohta väärintäytettynä eikä lomaketta voinut lähettää. Loppujen lopuksi tuli kaikki kohdat täytettyä moneen kertaan mutta läpi se ei millään suostunut menemään. Tympääntyneenä haistatin pitkät lomakkeelle ja ajattelin jäädä odottamaan maahanmuuttoviranomaisten käyntiä. Liekö sitten tulevat?

Asiasta kirsikkaan. Moni varmaan tietää että olen kirsikan ylimpiä ystäviä ja täällä myös kirsikka on minun ylimpiä ystäviä, sitä kun on tarjolla laajat valikoimat. Kirsikan ystäville on Saksassa tarjolla monenlaista herkkua, on kirsikka jäätelöä, kirsikka teetä, kirsikka konvehteja jne. Tuli kuitenkin vastaan kirsikka tuota jota ei saanut alas sitten ollenkaan, nimitäin kirsikka Fishermans friends -pastillit. Maistui kyllä todella pahalle hammastahnalle. Konvehdeissakin välillä tökkii se että ne on tehty tummasta suklaasta vai pitäisikö se kirjoittaa tummasuklaasta? En tiedä. Kuitenkin sisällä oleva kokonainen kirsikka kyllä pelastaa makua paljon.

Kaiken lisäksi nämä kirsikkavalmisteet kaikkien muiden elintarvikkeiden muassa ovat jokseenkin edullisia. Tämä ei päde kuitenkaan junissa, joissa melkoisen korkea elintaso. Meinaan että en ole ikinä juonut niin kallista vettä. 3.8€/0.5l. Ei tunnu kunnon kapitalistilla missään mutta köyhä liberaali opiskelija raukka kyllä tuntee tuon iskun ja kovaa. Päätin etten osta enää ikinä kallista vettä junasta ja turvauduin mäkkärin veteen 3.9frangia/0.5l (noin. 3.2e). Oli se vähän kuitenkiin halvempaa. Zürichissä kyllä oli kaikki niin kallista ettei sinne opiskelijalla ole paljon pitemmäksi aikaa asiaa.  Huippu reissu mutta kyllä sillekin hinta löytyi.

TÄ!

No niin! Elämä täällä Saksanmaalla on lähtenyt käyntiin ja uusia tuttavuuksiakin olen saanut ihan natiivista väestöstä asti. Muihin kuin suomalaisiin vaihto-opiskelijoihin en ole kovinkaan suurta kosketuspintaa vielä saanut, mutta jospa se tulee sitten kun kurssit alkavat, eli ensiviikon tiistaina.

Saksan Kolarissakin tuli kävästyä, tai oikeammin sanottuna, saksalaisessa kolarissa tuli oltua. Ei omiin kokemuksiin perustuen eronnut kovin paljoa suomalaisesta. Peltihän siinä rutisi ja hienot autot kärsivät suurimman haaverin. Kahvia ei kylläkään saanut edes ilman veroalea. 

Tämän tapahtuman johdosta kohdistan kriittisen silmäni noihin germaaneihin lainvalvojiin, jotka niin kiireettömästi kaahasivat paikalle, että tunnin verran ohjasimme mentorini kanssa liikennettä poliisia odotellessa. Kylmäkin oli. Ilmeisesti nuo tarkat ja työssään erinomaiset poliisit olivat eksyneet kotikaupungissaan ja hakeneet meitä väärästä paikasta parinsadan metrin päästä, puiston toiselta puolelta. No tekevälle sattuu. Kuitenkin tuntui aika kohtuuttomalta odottaa reilu tunti että poliisi vain toteaa kolarin tapahtuneen, kirjoittelee lappuja ja kaikki on ohi viidessä minuutissa.

Selvää haittaakin tästä poliisin taitavuudesta ja nopeudesta oli. Nimittäin go-cars ajot jäi ajamatta kokonaan viivästyksen takia. Viivästys ei missään nimessä johtunut kolarista vaan poliisin nopeudesta. Tämä tehtäköön selväksi. Ilmeisesti Saksan poliisille pitäisi sisällyttää työaikaan pari tuntia go-kaarailua päivittäin ja lisäksi hieman suunnistusta ja/tai navigointi laitteen käyttöä, olihan osoite selvästi annettu.

Tehdessäni lähtöä saksaan minua varoitettiin saksalaisista virastoista, joista kuulemma kaukana on pysytteleminen, jos haluaa mielenterveytensä säilyttää. En tiedä oliko virastossa parhaillaan jokin toimintahäiriö tai jotain vielä vakavampaa, mutta hoidin Münchenin asukkaaksi ilmoittautumisen erittäin helposti ja nopeasti. Minua palvellut isokokoinen nainen otti lomakkeeni, näpytteli tietokonettaan sanaakaan sanomatta ja otti passistani kopion. Sen jälkeen toivotti hyvää päivän jatkoa ja ajoi ulos toimistosta. Mielestäni varsin kätevää ja tehokasta.

Muut ammatinharjoittajat ansaitsevat myös maininnan tässä  minun ylistystä tihkuvassa blogissani. Nimittäin tehdessäni ruokaostoksia pikkumarketissa asuntoni lähellä, piti minun myyjän univormun nähtyäni, ainakin kaksi kertaa tarkistaa ostokseni, että olin varmasti saapunut ruokakauppaan. Niin näytti tuo keskieurooppalainen myyjä suomalaiselta apteekkarilta.

Eikä siinä vielä kaikki. Mennessäni sitä vastoin apteekkiin luulin saapuneeni skottilaiseen hienojen herrojen kantapubiin. Oli sen verran meinaan vaatetus kunnossa tuolla vanhalla apteekkariherralla. Niin oli ruudullinen villakankainen ruututakki, neule ja suorat housut, kuin olisi juuri Skotlannin nummilta tullut. Varsin miellyttävä herra kuitenkin oli, ja kärsivällinen, kun yritin englanniksi, saksaksi ja elekieleksi selittää tarvitsevani särkylääkettä ja jotain kurkkukipua lievittävää. Tuli köhittyä, yskittyä, revittyä hiuksia päästä ja tutkittua monia lääkepakkauksia, kunnes oikea lääke löytyi.Kummallisia on nämä vieraanmaan ammatinharjoittajat.

Vaikuttaa kovasti siltä että tuo k… kul… mikä se nyt onkaan se humanoidien juttu? No se kuitenkin on kovasti valloittamassa tilaa blogini sivuilla. Näin siinä vain on käynyt ja tähän on tyytyminen.

Omituisuudet

Saksalaisten käsitys lastentarhasta. Ehkä se toimii niinku Pottereissa?

Ja yksityisparkkipaikasta. :P

Bloggaaminen?

Hei vain kaikki innokkaat lukijani joita varmasti on suuri määrä odottamassa ensimmäistä blogi- julkaisuani. Kuten ilmeisesti tässä vaiheessa on jo käynyt ilmi, päätin sittenkin pitkän ja raadollisen pohdinnan ja harkinnan jälkeen aloittaa blogin pitämisen eli ”bloggaamisen” vaihtopuolivuotiseni aikana. Mietin pitkään blogin pitämistä. Onhan se vähän itsekeskeistä ajatella, että joku haluaa seurata sinun elämääsi ja valitteluasi netistä. Luotan kuitenkin siihen että ihmiset ovat niitä… mitä ne nyt onkaan jotka kissan tappoi.

Mietin myös voisinko blogistani tehdä mielenkiintoisemman, jos keksisin sille hyvän teeman jonka ympärille tarinani kietoisin. Tämä ei ollutkaan niin helppoa. Aluksi mietin teemaksi saksalaista kulttuuria. Kyllä luit oikein onko mitään tylsempää ja ennalta-arvattavampaa vaihtoblogin teemaa kuin kohdemaan kulttuuri. Lisäksi kulttuuri tuntuu niin humaanilta ja sen sointi on varsin luotaantyöntävä naiivin taloustieteen harjoittajan korvissa. Hylättyäni tämän ilmeisen ja tylsän aiheen, sain uuden aatteen. Täällähän on varsin paljon hienoja rakennuksia ja arkkitehtuuria miksi en värittäisi blogiani arkkitehtuurilla? Hylkäsin ajatuksen kuitenkin nopeasti huomattuani kuinka säälittävät ovat tietoni tältä tieteenalalta. Viimeisenä ennen teema-ajatuksen täydellistä hylkäämistä, mielessäni kävi että, taloudestahan ainakin vähän tiedän ja onhan Saksa Euroopan suurin talous siitä varmasti löytyy, varsinkin tällaisen eurokriisin puitteissa, paljon juttua jolla blogiani koristaisin. Tässä oli vain yksi pulma. Jos blogini aihe olisi talous, olisi minulla tuskin yhtään lukijaa. Talous tuntuu olevan aihe jota suurin osa inhoaa. Olen siis täysin vakuuttunut että jos blogini aiheeksi talouden valitsen niin ei kukaan edes vilkaise blogiini päin. Olisiko se vähän noloa pitää blogia, jolla ei ole ainoatakaan lukijaa. Tuo voi kyllä toteutua vaikkei talous nyt kuitenkaan blogini teema olekaan.

Näin siis päätin alkaa pitämään täysin aiheetonta blogia, joka ei ikinä käsittele mitään järkevää. Niin että tervetuloa vaan lukemaan tylsää blogia, jonka kirjoittaja suurimmaksi osaksi tulee todennäköisesti valittamaan kaikesta mikä hänen mielestään on maailmassa vikana.

Ensimmäiseksi kritiikin kohteeksi blogini sivuilla pääsevät nuo kaikkien vihaamat Lidl:n kassat. MIKÄ IHME SÄÄSTÖKUURI NIILLÄ ON KU NE LOPETTAA NIIDEN KASSOJEN RAKENTAMISEN PUOLEEN VÄLIIN? Ei voi ymmärtää, et ehdi edes maksaa kun sinun olisi jo pitänyt pakata ostoksesi ja olla ulkona kaupasta. Jos yhtään hidastat vikkelän kassatyöntekijän palvelunopeutta, saat siitä palkaksesi murhaavia katseita tuolta asiakaspalvelun ammattilaiselta, tässä asiakaspalvelun luvatussa maassa. Onneksi täältä suurkaupungista löytyy ainakin yksi kauppa jossa on kassatkin saatu tehtyä lähes loppuun asti ennen kuin liike on avattu. Siispä suosinkin tuota pikkumarkettia joka on hieman kalliimpi mutta voi siitä jo vähän maksaakin jos saa 5 sekuntia pakata ostoksiaan rauhassa ilman myyjän murhaavia katseita.

Muuten on ollu ihan ok:ta täällä Munichissa ja viikonlopussa suunnitelmissa reissu Zürichiin :D How great is that?