Puolitaival (korpitaival)

Puolet Saksa-ajasta alkaa olla takana! Kylläpäs aika rientää. Kivaa on ollut kaikkia näitä kehitysmaan oikkuja lukuun ottamatta. Suuntaan nyt jouluksi Suomeen ja tammikuussa sitten takasin Müncheniin muutamaksi kuukaudeksi.

Valittelun aiheet ovat valitettavasti käyneet vähiin, kun on pikkuhiljaa oppinut niin sanotusti ”maan tavoille”. Jotain vielä kuitenkin löytyy, nimittäin GEMA. GEMA on jonkinlainen Saksan tekijänoikeusvalvontavirasto. Youtube ei ole läheskään yhtä laaja täällä kuin Suomessa, koska ”GEMA ei ole myöntänyt oikeuksia tälle videolle”. Tämä yltää kaikkiin muihinkin sivustoihin joilla on videoita. Esimerkiksi suomalaisten iltapäivälehtien videouutiset ovat järkijään kiellettyjä. Lisäksi mm. Voddler ja spotify Free ovat kiellettyjä Saksanmaalla. Spotify Free:tä voi käyttää 14vrk:n ajan jonka jälkeen tulee sinun ostaa premium jos haluat jotain kuunnella. Uskomatonta saissea!

Siinä taitaa olla tämän vuoden viimeinen valitus yritys, mutta ei pelkoa valitukseni saattavat riemastuttaa arkeasi vielä ensivuonnakin. Suunnitelmissa ei ole tehdä uudenvuoden lupausta; ”lupaan valittaa vähemmän/lupaan lopettaa valittamisen”, ehei sehän olisi sama asia kun kieltäisi oluen ja Brezelit Baijerista!

Frohe Weichnacht und Glügliches neues Jahr! Merry Christmas and happy new year! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Feliz Navidad, Gud Jul! 

LUNTA!

Täällä sataa lunta, unbelievable. Taitaa kyllä olla suurimmaksi osaksi räntää mutta värjää myös vähän maata valkoiseksi.

Siinä oli sitten positiiviset kerrottavat. Olen ihmetellyt tätä täkäläistä opiskelukulttuuria ja opiskelumateriaali touhua. Suomessa kun materiaalit saa yleensä prujuna, joka sisältää koko kurssin materiaalit ja on ostettavissa siisteissä kansissa paperikaupasta. Täällä kun ei edes ole paperikauppaa. Materiaalit tulevat siis nettiin, josta ne voi käydä tulostamassa itse. Ei huono järjestely sinänsä, jos olosuhteet on niin alkeelliset ettei yliopistolla ole paperikauppaa, mutta kun saksalaiseen tyyliin tätäkin pitää vielä vähän vaikeuttaa niin että materiaalit ilmestyvät nettiin pari päivää ennen luentoja. Kamaan! Koko ajan saa olla ramppaamassa tulostamaan jos haluaa että materiaalit on mukana luennolla. Kamalaa ajan tuhlausta, puhumattakaan mikä vaiva siinä on rampata kolme kertaa viikossa copyshoppiin tulostelemaan. Varsin vaikeita tyyppejä nämä sakemannit.

Juttelin yhtenä päivänä erään saksalaisten kanssa niitä näitä ja siitä sopivasti siirryttiin jotain kummallista tietä keskustelemaan kehityksestä jne.. Saksalaiset oli sitä mieltä että Suomi on kehittyneempi maa kuin Saksa. Meinasin revähtää nauruun siinä, että sehän on ilmiselvää. Sen minkä te luulette osaavanne, me osataan!

Tuli käväistyä Nürnbergissäkin. Siisti paikka mutta huomaa kyllä eron Müncheniin. Tosi paljon vähäosaisen näköisiä ihmisiä, juoppoja ja narkkeja, Münchenissä kun niitä on tosi vähän ja nekin vähäiset yleensä aseman lähettyvillä. Nürnbergissä niitä riitti ja siellä oli vissiin kaiken lisäksi joku jalkapallo-ottelu jonka takia kaikki junat oli täynnä ihmisiä ja muutenkin ihmisiä oli paljon kuuluisilla joulumarkkinoilla. Eikä se mitään että oli paljon ihmisiä mutta kun oli paljon huutavia ihmisiä jotka lauleskeli jotain ihme kannustuslauluja tai muuten vain örvelsivät, hyi.

Valkeat terveiset räntäisestä Münchenistä, Suomi Tj enää 11!!!

Itsenäisyyspäivä

Viimeisestä valituksestani on vierähtänyt tovi. Toivottavasti et ole vaipunut masennuksen valtaan, kun blogini ei ole ollut piristämässä kamalia päiviäsi. Parin viimeisen viikon aikana on ollut aika kiireistä, koulussa ja sosiaalisella rintamalla, niin on jäänyt vähemmän aikaa kirjoitella tänne. Yritän kunnostautua tästä eteenpäin.

Hyvää itsenäisyyspäivää 94v Suomi! Täällä Münchenissäkin on punainen ”ruukkukynttilä” kamalan murjuni vaatimattomalla ikkunalaudalla ja ikkunassa verhot kiinni. Ei silti tunnu oikein itsenäisyyspäivältä, kun pitää tehdä kouluhommia itsenäisyysfiilistelyn ohessa.

Tulipas käytyä laskettelemassa Leysinissä viikonloppuna. Elämäni toiseksi kallein laskettelureissu, mutta nyt on kuitenkin kausi avattu. Rinteitä oli auki peräti kaksi kappaletta 3000 metrissä ja sää oli harmaa. Olen joskus nauttinut enemmänkin laskemisesta. Seura korvasi aika paljon ja teki reissusta aivan HUIKEEN. Seurauksena ja kirsikkana kakun päällä, palellutin itseni tuolla reissulla ja nyt olen ihan tukossa. Kaiken lisäksi silmälasini rikkoontuivat tuolla reissulla ja jouduin korjauttamaan ne kalliilla saksalaisella optikolla, joka oli Salzburgista ja erittäin mukava. Tiesipä tämä herra jopa Mika Häkkisen ja Aki Kaurismäen, ei mikään yleissivistymätön moukka.

Münchenissä elämä on aika tasaista nykyään. Kaikki kämppäsäädöt on takana ja hoidettu. Iso kivi tippui sydämeltäni. Sääkin osoittaa vihdoin myrskyisempiä merkkejä, vesisateen ja tuulen muodossa. Ensi räntäkin jo satoi.

Suomesta tuli paketti, joka sisälsi paljon KARKKIA, Jihuu! Suomalaista karkkia, voiko olla mitään makeampaa? Nuo saksalaiset karkit kun on mitä on. HYI! Karkit alkaa olla paremmassa tallessa ja pitkä odotus seuraavaan makunautintoon alkamassa.

Tämmöiset harmaat terveiset tällä kertaa valkoiseen Suomeen!

Olipas suorastaan imelä teksti! yritän välttää näitä tulevaisuudessa.

Erasmusvaihto-opiskelija JuBan nettitikkusähläys jatkuu...

Erasmus vaihto-opiskelija JuBa siis ei löytänyt nettitikkua ensimmäisenä päivänä, vaan joutui jatkamaan metsästystä vielä seuraavanakin päivänä. Seuraavana päivänä siis erasmusvaihto-opiskelija JuBa suuntaa tuohon liikkeeseen jossa oli järjestelmä alhaalla mutta muuten nettitikun saaminen sieltä tuntui varsin mahdolliselta. Toiveet korkealla lompsii erasmusvaihto-opiskelija sisään BASE-liikkeeseen ja kysyy prepaid-nettitikkua. Ystävällinen asiakaspalvelija on yönaikana vaihtunut tylyyn asiattomuuspalvelijaan, joka ilmoittaa samantien että tästä liikkeestä on turha mitään nettitikkuja ruinata. Ei tipu eikä lirise! 

Säikähtäneenä ja tylyn kohtelun uhriksi jälleen joutuneena ryntää erasmusvaihto-opiskelija JuBa ulos liikkeestä. Tässä vaiheessa kaikki mahdolliset säästöaikeet ovat karisseet ja erasmusvaihto-opiskelija JuBa suuntaa Vodafonen liikkeeseen ja ostaa kalliin nettitikun, joka osoittautuukin luvattua vähän halvemmaksi. Tästä piristyneenä lähtee erasmusvaihto-opiskelija JuBa onnellisena nettitikun omistajana kämpällensä nettitikkua käyttöön ottamaan. 

Unable to connect! Syntax error! Ei toimi! Hanki elämä netin ulkopuolelta! Tämänkaltaisia herjoja syytää nettitikku-ohjelma eikä päästä nettiaddiktiosta kärsivää erasmusvaihto-opiskelija JuBaa surffaamaan nettiin. Erasmusvaihto-opiskelija JuBa tekee kaikkensa päästäkseen netin ihmeelliseen maailmaan mutta ohjelma pysyy lujana eikä anna periksi. Suivaantuneena lähtee erasmusvaihto-opiskelija JuBa takaisin liikkeeseen ilmoittamaan että "myitte mulle p****n". Tähän myyjä toteaa että sori nyt vaan mutta mulla on just nyt parempaakin tekemistä ku hoitaa sun (asiakkaan) ongelmia, että jos voisit tulla vaikka huomenna uudestaan. Tyrmistynyt erasmusvaihto-opiskelija huomauttaa olevansa asiakas, millä ei ole mitään vaikutusta myyjään joka toteaa että hän tai joku hänen kollegansa saattaa olla kykeneväinen auttamaan huomenna. Raivostunut erasmusvaihto-opiskelija JuBa kiroaa koko liikkeen ja saksalaisen asiakaspalvelun ja koko kehitysmaan alimpaan maanrakoon sekä poistuu mielenosoituksellisesti liikkeestä.

Seuraavana aamuna lähtee masentunut erasmusvaihto-opiskelija JuBa jälleen taivaltamaan vodafone liikettä kohti. liikkeeseen päästyään saa hän aluksi palvelua peräti kahdelta myyjältä ja kolmaskin välillä tulee jututtamaan ja kyselemään Suomesta jne.. Kaikki menee hyvin kunnes liikkeeseen pöllähtää jostakin joku nobody jalkapallonpelaaja. Kaikki myyjät ryntää auliisti avustamaan ja kumartelemaan tuolle pallonpotkijalle ja jättävät erasmusvaihto-opiskelija JuBan yksinään hölmistelemään mistä on kyse. Kaikki neljä myyjää siis pyörii tuon yhden asiakkaan ympärillä ja poistuvat vain välillä kyselemään hölmistyneeltä erasmusvaihto-opiskelija JuBalta, tunteeko hän tuota futaria?. "Joo en tunne! Ei kiinnosta joku jalkapallo! TAHDON NETTIIN! NETTIIN! VOISKO JOKU AUTTAA ETTÄ SAAN TUON ROMUN TOIMIMAAN!???".

Vasta kun tuo törkimys futari, joka ei elmänsä aikana ole päivääkään rehellisiä töitä tehnyt vaan pelaillen on elämänsä läpi kulkenut, on poistunut liikkeestä, tilanne pikkuhiljaa normalisoituu ja vähäpätöinen erasmusvaihto-opiskelija JuBakin saa jälleen palvelua. Parinkymmenen minuutin päästä on erasmusvaihto-opisklija JuBalla toimiva nettitikku. JIHUUUUUUU!!! Vihdoinkin! Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta tästä lähtien pidän kyllä saksalaisissa liikkeissä asioimisen mahdollisimman vähäisenä ja mökkihöperöidyn kämpälleni lanittamaan koko loppu vaihtopuolivuodeksi, ettei vaan nämä alkeelliset kehitysmaan kurjat asiakaspalvelijat saa aikaan sitä että hermostun lopullisesti ja teen jotain hullua josta tulee sit jotain vakavia seurauksia ja ongelmia. Nyt täällä murjussakin varmaan viihtyy vähän paremmin ku pääsee nettiin. NETTIIN! NETTIIN!! JIHUUUUUU!!!! lani lani vaan! 

JuBa ja nettitikun metsästys

Olipa kerran suuressa Münchenin kaupungissa suomalainen Erasmus vaihto-oppilas nimeltä JuBa. Pahaa aavistamaton JuBa oli vuokrannut kämpän ilman nettiä, kuvitellen ettei se ongelma ole se netin hankkiminen, kyllähän niitä yleensä rahalla saa. Karikatyyrin tekijän sanoin voisi sanoa että, ”Totuus on tarua hirveellisempää”, tai jotain sinnepäin.

Sillä saatuaan kämppänsä haltuunsa, JuBalle paljastuu ettei tähän kämppään vissiin ihan helpolla normaalia internetyhteyttä hankitakkaan, kämppä kun sijaitsee kerrostalon kellarissa eikä sillä oikeastaan ole varsinaista postiosoitetta. Tästä ei uuttera ja reipas erasmusvaihto-oppilas paljon säikähdä vaan alkaa etsimään ratkaisua ongelmaan. Kovan työn tuloksena löytyy ratkaisu, ihmeellinen nettitikku, jonka voi maksaa etukäteen eikä vaadi mitään saksalaisia pankkitilejä tai osoitteita ja kaiken lisäksi näitä maagisia nettitikkuja tarjotaan kuulemma jokaisessa internetyhteyksiä tarjoavassa liikkeessä.

Taianomaisesta ratkaisusta innostuneena lähtee JuBa, raitis Erasmus vaihto-oppilas, kohti ensimmäistä nettiyhteyksiä tarjoavaa liikettä. Liikkeessä on todella palvelualtis asiakaspalvelija ja kaikki sujuu erinomaisesti, kunnes JuBa ilmoittaa, että tahtoo ostaa tällaisen tikun 3GB:n nopeudella ja 15€ hinnalla. Ostotarjoustaan tehdessään, erasmusvaihto-oppilas JuBa jo kuvittelee kuinka helppoa kaikki tulee olemaan kun ei tarvitse lähtee kämpältä nettiin kun voi mennä nettiin kämpällä. Rysähtäen tulee erasmusvaihto-oppilas JuBan haaveet alas, kovaa ja korkealta. Myyjä nimittäin ilmoittaa, että muuten kaikki on ihan hyvin mutta meidän järjestelmä on tällä hetkellä kaput eikä tästä nettitikkuasiasta oikeastaan tule sittenkään mitään.

Haaveistaan takaisin maanpinnalle palautettu erasmusvaihto-oppilas JuBa, korjaa ajatuksensa, toivottaa hyvät päivänjatkot ja lähtee etsimään toista liikettä. ”Pieni vastoinkäyminen vain kyllä se seuraavasta jo pitäisi saada, kokeilenpa tuota Vodafonen liikettä”, erasmusvaihto-opiskelija JuBa ajattelee kävellessään kohti Münchner Freitheit:n metroasemaa. Vodafonella tulee myyjän suusta saman tien; ”Joo kyllä meiltä löytyy, 50€ tikku ja 40€ kuukausimaksu”. ”Onpas sillä hintaa”, ajattelee erasmusvaihto-oppilas JuBa ja poistuu liikkeestä toivoen että seuraavassa olisi hieman  opiskelijaystävällisempi hinnoittelumalli.

Liikkeestä liikkeeseen kulkiessaan erasmusvaihto-opiskelija JuBan kysymys pysyy ennallaan; ”Excuse me, do you have a prepaid internet sticks?”, mutta myyjien vastaukset vaihtelevat; ”Anteeksi mutta en puhu englantia”, ”sorry, sold out”, ”meillä on valitettavasti vain 24kk sopimuksia”, ”valitettavasti meillä on nyt tikut loppunut” jne. Toisin kuin voisi kuvitella, erasmusvaihto-opiskelija JuBa ei tästäkään vielä lannistu vaan ottaa metron ja siirtyy kiertelemään keskustan liikkeitä. Tuloksena on, että erasmusvaihto-opiskelija JuBa kiertää puolikaupunkia löytämättä mitään muuta kuin hyviä neuvoja toisensa perään siitä mistä saattaisi tällaisen nettitikun löytää. Rättiväsynyt erasmusvaihto-opiskelija JuBa luovuttaa nettitikun metsästyksen ja pakenee ahdistustaan Starbucksiin nauttimaan Toffee Nut Lattea.

Nettitikku siis jäi löytymättä mutta ei se mitään, eihän täällä ole mikään muukaan onnistunut niin kuin ensin on kuvitellut ja silti on jotenkin pärjätty, ehkä se netti tippuu hyvän haltijan lahjana taivaasta ihan itsestään. Ei auta kuin toivoa parasta ja toivoa parasta.

Arkihuolesi kaikki heitä!

Saksa on oikeasti ihan kiva maa, tai no en sittenkään tiedä. Täällä on yksi tosi huono juttu, nimittäin arki. Ihan samalla tavalla kuin suomessakin täälläkin on arki. Pitää nukkua, syödä, pyykätä, miettiä rahoitusta, opiskella jne. On kyllä surkea maa sittenkin tämä Saksa kun täälläkään elämä ei ole ikuista lomaa. Ei ole kyllä helppoa minullakaan kun oikein alkaa ajattelemaan. Täällä ei voi käydä joka päivä ravintolassa syömässä niin kuin lomareissuilla, eikä kierrellä nähtävyyksiä ja elämyspaikkoja päivät pitkät, vaan pitää syödä kämpillä pikku murjussani ja opiskella ja pyykätä ja tiskata jne. Tosi rasittavaa kun tämä vaihtopuolivuosi ei olekaan pelkkää lomailua vaan välillä pitää tehdäkin jotain.

Eihän nämä arkitoimet sinänsä kovinkaan hankalia ole, ainakaan Suomessa. Täysin eri asia on tietenkin toimittaa niitä täällä Saksassa. Esimerkiksi pyykkääminen on jokseenkin tehty hankalaksi meidän talossa. Meni jotain kaksi viikkoa että sain selville kuinka se systeemi toimii ja siinä vaiheessa olin jo viittä vaille valmis nyrkkipyykille. Onneksi ei tarvinnut siihen sentään ryhtyä. Eli siis pyykkääminen talossamme maksaa, sehän on tietenkin selvä. Se ei ehkä olekaan niin selvä että raha noihin pesukoneisiin ei kelpaa lainkaan. Yritä siinä sitten maksaa kun ei raha kelpaa. Nämä mahtavat pesukoneet nimittäin hyväksyvät vain tietynlaisia ”mynttejä”, joita voi ostaa joka keskiviikko kello 18.00-20.00 talomme Hausmaisterilta. Tieto ei paljon lämmitä jos pyykkiä pitää pestä torstaina kun on lähdössä viikonlopuksi reissuun. Tuli yksi kappaletta ylimääräisiä shoppailureissuja tehtyä tämän järjestelyn takia, ja rahaa paloi taas.