Erasmusvaihto-opiskelija JuBan nettitikkusähläys jatkuu...

Erasmus vaihto-opiskelija JuBa siis ei löytänyt nettitikkua ensimmäisenä päivänä, vaan joutui jatkamaan metsästystä vielä seuraavanakin päivänä. Seuraavana päivänä siis erasmusvaihto-opiskelija JuBa suuntaa tuohon liikkeeseen jossa oli järjestelmä alhaalla mutta muuten nettitikun saaminen sieltä tuntui varsin mahdolliselta. Toiveet korkealla lompsii erasmusvaihto-opiskelija sisään BASE-liikkeeseen ja kysyy prepaid-nettitikkua. Ystävällinen asiakaspalvelija on yönaikana vaihtunut tylyyn asiattomuuspalvelijaan, joka ilmoittaa samantien että tästä liikkeestä on turha mitään nettitikkuja ruinata. Ei tipu eikä lirise! 

Säikähtäneenä ja tylyn kohtelun uhriksi jälleen joutuneena ryntää erasmusvaihto-opiskelija JuBa ulos liikkeestä. Tässä vaiheessa kaikki mahdolliset säästöaikeet ovat karisseet ja erasmusvaihto-opiskelija JuBa suuntaa Vodafonen liikkeeseen ja ostaa kalliin nettitikun, joka osoittautuukin luvattua vähän halvemmaksi. Tästä piristyneenä lähtee erasmusvaihto-opiskelija JuBa onnellisena nettitikun omistajana kämpällensä nettitikkua käyttöön ottamaan. 

Unable to connect! Syntax error! Ei toimi! Hanki elämä netin ulkopuolelta! Tämänkaltaisia herjoja syytää nettitikku-ohjelma eikä päästä nettiaddiktiosta kärsivää erasmusvaihto-opiskelija JuBaa surffaamaan nettiin. Erasmusvaihto-opiskelija JuBa tekee kaikkensa päästäkseen netin ihmeelliseen maailmaan mutta ohjelma pysyy lujana eikä anna periksi. Suivaantuneena lähtee erasmusvaihto-opiskelija JuBa takaisin liikkeeseen ilmoittamaan että "myitte mulle p****n". Tähän myyjä toteaa että sori nyt vaan mutta mulla on just nyt parempaakin tekemistä ku hoitaa sun (asiakkaan) ongelmia, että jos voisit tulla vaikka huomenna uudestaan. Tyrmistynyt erasmusvaihto-opiskelija huomauttaa olevansa asiakas, millä ei ole mitään vaikutusta myyjään joka toteaa että hän tai joku hänen kollegansa saattaa olla kykeneväinen auttamaan huomenna. Raivostunut erasmusvaihto-opiskelija JuBa kiroaa koko liikkeen ja saksalaisen asiakaspalvelun ja koko kehitysmaan alimpaan maanrakoon sekä poistuu mielenosoituksellisesti liikkeestä.

Seuraavana aamuna lähtee masentunut erasmusvaihto-opiskelija JuBa jälleen taivaltamaan vodafone liikettä kohti. liikkeeseen päästyään saa hän aluksi palvelua peräti kahdelta myyjältä ja kolmaskin välillä tulee jututtamaan ja kyselemään Suomesta jne.. Kaikki menee hyvin kunnes liikkeeseen pöllähtää jostakin joku nobody jalkapallonpelaaja. Kaikki myyjät ryntää auliisti avustamaan ja kumartelemaan tuolle pallonpotkijalle ja jättävät erasmusvaihto-opiskelija JuBan yksinään hölmistelemään mistä on kyse. Kaikki neljä myyjää siis pyörii tuon yhden asiakkaan ympärillä ja poistuvat vain välillä kyselemään hölmistyneeltä erasmusvaihto-opiskelija JuBalta, tunteeko hän tuota futaria?. "Joo en tunne! Ei kiinnosta joku jalkapallo! TAHDON NETTIIN! NETTIIN! VOISKO JOKU AUTTAA ETTÄ SAAN TUON ROMUN TOIMIMAAN!???".

Vasta kun tuo törkimys futari, joka ei elmänsä aikana ole päivääkään rehellisiä töitä tehnyt vaan pelaillen on elämänsä läpi kulkenut, on poistunut liikkeestä, tilanne pikkuhiljaa normalisoituu ja vähäpätöinen erasmusvaihto-opiskelija JuBakin saa jälleen palvelua. Parinkymmenen minuutin päästä on erasmusvaihto-opisklija JuBalla toimiva nettitikku. JIHUUUUUUU!!! Vihdoinkin! Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta tästä lähtien pidän kyllä saksalaisissa liikkeissä asioimisen mahdollisimman vähäisenä ja mökkihöperöidyn kämpälleni lanittamaan koko loppu vaihtopuolivuodeksi, ettei vaan nämä alkeelliset kehitysmaan kurjat asiakaspalvelijat saa aikaan sitä että hermostun lopullisesti ja teen jotain hullua josta tulee sit jotain vakavia seurauksia ja ongelmia. Nyt täällä murjussakin varmaan viihtyy vähän paremmin ku pääsee nettiin. NETTIIN! NETTIIN!! JIHUUUUUU!!!! lani lani vaan! 

JuBa ja nettitikun metsästys

Olipa kerran suuressa Münchenin kaupungissa suomalainen Erasmus vaihto-oppilas nimeltä JuBa. Pahaa aavistamaton JuBa oli vuokrannut kämpän ilman nettiä, kuvitellen ettei se ongelma ole se netin hankkiminen, kyllähän niitä yleensä rahalla saa. Karikatyyrin tekijän sanoin voisi sanoa että, ”Totuus on tarua hirveellisempää”, tai jotain sinnepäin.

Sillä saatuaan kämppänsä haltuunsa, JuBalle paljastuu ettei tähän kämppään vissiin ihan helpolla normaalia internetyhteyttä hankitakkaan, kämppä kun sijaitsee kerrostalon kellarissa eikä sillä oikeastaan ole varsinaista postiosoitetta. Tästä ei uuttera ja reipas erasmusvaihto-oppilas paljon säikähdä vaan alkaa etsimään ratkaisua ongelmaan. Kovan työn tuloksena löytyy ratkaisu, ihmeellinen nettitikku, jonka voi maksaa etukäteen eikä vaadi mitään saksalaisia pankkitilejä tai osoitteita ja kaiken lisäksi näitä maagisia nettitikkuja tarjotaan kuulemma jokaisessa internetyhteyksiä tarjoavassa liikkeessä.

Taianomaisesta ratkaisusta innostuneena lähtee JuBa, raitis Erasmus vaihto-oppilas, kohti ensimmäistä nettiyhteyksiä tarjoavaa liikettä. Liikkeessä on todella palvelualtis asiakaspalvelija ja kaikki sujuu erinomaisesti, kunnes JuBa ilmoittaa, että tahtoo ostaa tällaisen tikun 3GB:n nopeudella ja 15€ hinnalla. Ostotarjoustaan tehdessään, erasmusvaihto-oppilas JuBa jo kuvittelee kuinka helppoa kaikki tulee olemaan kun ei tarvitse lähtee kämpältä nettiin kun voi mennä nettiin kämpällä. Rysähtäen tulee erasmusvaihto-oppilas JuBan haaveet alas, kovaa ja korkealta. Myyjä nimittäin ilmoittaa, että muuten kaikki on ihan hyvin mutta meidän järjestelmä on tällä hetkellä kaput eikä tästä nettitikkuasiasta oikeastaan tule sittenkään mitään.

Haaveistaan takaisin maanpinnalle palautettu erasmusvaihto-oppilas JuBa, korjaa ajatuksensa, toivottaa hyvät päivänjatkot ja lähtee etsimään toista liikettä. ”Pieni vastoinkäyminen vain kyllä se seuraavasta jo pitäisi saada, kokeilenpa tuota Vodafonen liikettä”, erasmusvaihto-opiskelija JuBa ajattelee kävellessään kohti Münchner Freitheit:n metroasemaa. Vodafonella tulee myyjän suusta saman tien; ”Joo kyllä meiltä löytyy, 50€ tikku ja 40€ kuukausimaksu”. ”Onpas sillä hintaa”, ajattelee erasmusvaihto-oppilas JuBa ja poistuu liikkeestä toivoen että seuraavassa olisi hieman  opiskelijaystävällisempi hinnoittelumalli.

Liikkeestä liikkeeseen kulkiessaan erasmusvaihto-opiskelija JuBan kysymys pysyy ennallaan; ”Excuse me, do you have a prepaid internet sticks?”, mutta myyjien vastaukset vaihtelevat; ”Anteeksi mutta en puhu englantia”, ”sorry, sold out”, ”meillä on valitettavasti vain 24kk sopimuksia”, ”valitettavasti meillä on nyt tikut loppunut” jne. Toisin kuin voisi kuvitella, erasmusvaihto-opiskelija JuBa ei tästäkään vielä lannistu vaan ottaa metron ja siirtyy kiertelemään keskustan liikkeitä. Tuloksena on, että erasmusvaihto-opiskelija JuBa kiertää puolikaupunkia löytämättä mitään muuta kuin hyviä neuvoja toisensa perään siitä mistä saattaisi tällaisen nettitikun löytää. Rättiväsynyt erasmusvaihto-opiskelija JuBa luovuttaa nettitikun metsästyksen ja pakenee ahdistustaan Starbucksiin nauttimaan Toffee Nut Lattea.

Nettitikku siis jäi löytymättä mutta ei se mitään, eihän täällä ole mikään muukaan onnistunut niin kuin ensin on kuvitellut ja silti on jotenkin pärjätty, ehkä se netti tippuu hyvän haltijan lahjana taivaasta ihan itsestään. Ei auta kuin toivoa parasta ja toivoa parasta.

Arkihuolesi kaikki heitä!

Saksa on oikeasti ihan kiva maa, tai no en sittenkään tiedä. Täällä on yksi tosi huono juttu, nimittäin arki. Ihan samalla tavalla kuin suomessakin täälläkin on arki. Pitää nukkua, syödä, pyykätä, miettiä rahoitusta, opiskella jne. On kyllä surkea maa sittenkin tämä Saksa kun täälläkään elämä ei ole ikuista lomaa. Ei ole kyllä helppoa minullakaan kun oikein alkaa ajattelemaan. Täällä ei voi käydä joka päivä ravintolassa syömässä niin kuin lomareissuilla, eikä kierrellä nähtävyyksiä ja elämyspaikkoja päivät pitkät, vaan pitää syödä kämpillä pikku murjussani ja opiskella ja pyykätä ja tiskata jne. Tosi rasittavaa kun tämä vaihtopuolivuosi ei olekaan pelkkää lomailua vaan välillä pitää tehdäkin jotain.

Eihän nämä arkitoimet sinänsä kovinkaan hankalia ole, ainakaan Suomessa. Täysin eri asia on tietenkin toimittaa niitä täällä Saksassa. Esimerkiksi pyykkääminen on jokseenkin tehty hankalaksi meidän talossa. Meni jotain kaksi viikkoa että sain selville kuinka se systeemi toimii ja siinä vaiheessa olin jo viittä vaille valmis nyrkkipyykille. Onneksi ei tarvinnut siihen sentään ryhtyä. Eli siis pyykkääminen talossamme maksaa, sehän on tietenkin selvä. Se ei ehkä olekaan niin selvä että raha noihin pesukoneisiin ei kelpaa lainkaan. Yritä siinä sitten maksaa kun ei raha kelpaa. Nämä mahtavat pesukoneet nimittäin hyväksyvät vain tietynlaisia ”mynttejä”, joita voi ostaa joka keskiviikko kello 18.00-20.00 talomme Hausmaisterilta. Tieto ei paljon lämmitä jos pyykkiä pitää pestä torstaina kun on lähdössä viikonlopuksi reissuun. Tuli yksi kappaletta ylimääräisiä shoppailureissuja tehtyä tämän järjestelyn takia, ja rahaa paloi taas.  

Opiskelijalle kallista, kaikille saman hintaista!

Täällä Euroopan ytimessä markkinatalous jyllää ja kaikki maksaa, eikä siinä vielä kaikki vaan maksaminen on myös tehty jokseenkin vaikeaksi. Suurimmassa osassa liikkeitä (pois sulkien kansainväliset ketjut) pankkikortilla maksaminen ei onnistu, vaan vaaditaan riihikuivaa käteistä. Tämä tuntuu hullulta suomalaiselle, joka on tottunut joka paikassa maksamaan kortilla, eikä tykkää kantaa käteistä mukana. Selvä ongelma siis minulle. Kun sitten viimein monien hankaluuksien ja rahattomien tilanteiden jälkeen opit käyttämään käteistä, on tullut aika tutustua yliopiston ruokalaan. Siellä käteistä on muuten turha tyrkyttää, käteisellä ei nälkää tässä paikassa siirretä vaan raa’an rahan raahaajan on siellä nälkään kuoleman sillä ruokaa siellä ei käteisellä saa.

Mensassa (yliopiston ruokala) homma toimii seuraavasti. Ensin nostat käteistä rahaa pankkiautomaatista, sen jälkeen etsit yliopistolta laitteen jolla käteistä voi ladata opiskelijakortille ja vasta tämän jälkeen olet oikeutettu saamaan ruokaa mensasta, maksua vastaan joka suoritetaan sitten tuolta opiskelijakortilta. Myös kopioiminen yms. Maksetaan tuolla samaisella kortilla.

Käytännössä asia on kuitenkin vaikeampaa sillä pahimmassa tapauksessa jonotat nälkäisenä puolituntia päästäksesi kassalle asti, jossa ruokasi viedään nenäsi edestä kun et sitä pysty maksamaan. Pöyristyneenä ja nälkäisenä on sinun seuraavaksi lähdettävä metsästämään pankkiautomaattia josta saisi rahaa, jotta sitä ladata opiskelijakortille voisi. Sen jälkeen pitää vielä löytää laite jolla rahan opiskelijakortille voi ladata. Koska näitä laitteita ja pankkiautomaatteja ei kasva rahapuussa, tässä touhussa menikin jo sen verran aikaa että mensa ehti mennä kiinni. Ratkaisu: hae dönäri lähimmästä kebab paikasta.

Täällä on siis mahdotonta selvitä vain yhdellä maksutavalla joka paikassa ja sen vuoksi tulee varautua kaikkeen kun jotain ostaa haluaa. Jollei ostaminen olisi niin mukavaa ja jossain tapauksissa jopa välttämätöntä, harkitsisin vakavasti ostoboikottia koko Saksan rajojen sisällä.

Kävin muuten siellä Schloss Neuschwansteinissa, pahimman laatuinen turistirysä. Jenkkejä ja japseja suorastaan vilisi joka paikassa. Hieno oli linna ja siitä kyllä huomasi, että Disney oli siitä mallia ottanut omiin satulinnoihinsa. Ruususta en ruususen unilta sieltä löytänyt, mikä ei sinänsä ollut kovinkaan ihme, koska näin vain murto-osan linnan sisuksista. Tämän murto-osankin näin vain ohjatulla kierroksella jonka kielenä oli espanja. Tämä kielivalinta johtui siitä, kun englanniksi ja saksaksi menevät kierrokset oli niin huonoon aikaan ettemme olisi enää ehtineet junaan jos niille olisimme osallistuneet. Näin siis nautimme linnakierroksesta espanjaksi. Kierros oli kyllä aivan mahtava, vai oliko? Kiertelet noin neljässä eri huoneessa niin ison ryhmän kanssa joka juuri ja juuri mahtuu huoneeseen. Siinä sitten nautit linnan maalauksista ja sisustuksesta ¼ neliömetrin alueella ja koitat saada hengen kulkemaan tuossa tungoksessa. Kiitos Schloss Neuschwanstein oli tosi mahtava kierros. Kaiken lisäksi tuo kierros maksoi 12€ ja kesti 30minuuuttia. Ei kyllä saanut rahoilleen vastinetta.

Linnasta nautti kyllä enemmän ulkoapäin, sieltä kun sai rauhassa tarkastella ilman oppaita tai muita turisteja samalla neliömetrillä ja kaiken lisäksi ilmaiseksi. Marienbrückiltä avautuikin mahtava maisema mutta tuo tungos ongelma ujutti lonkeronsa myös tänne. Silta oli todella korkealla, tupaten täynnä ihmisiä ja heikonoloinen. Ei siinä sitten päässyt siitäkään oikein nauttimaan. Nopeasti vaan kuva että täälläkin on oltu ja kiireellä väliämmille vesille. Jonkinlainen pettymys oli kyllä tuo linna vaikka reissu oli kyllä muuten mukava.

Ruoka mikä ihana tekosyy??

Saksassa on aina niin ihanaa kaikkien hehkuttamaa TUORETTA leipää. Onhan se aamulla tuoretta kun se leivotaan mutta menepäs ostamaan leipää kello kolmen jälkeen päivällä niin saat kouraan kovan käntyn. Saksalainen tuore leipä ei siis pysy tuoreena kovinkaan kauan, mikä on harmillista myös siksi että tämän päivän leipä pitää ostaa tänään eikä sitä voi säästää huomisaamuun, jos haluaa säilyttää hampaansa. Tämä on varsin ongelmallista minulle joka en jaksa nousta jonkun leivän takia tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Aamupalaani ei siis juurikaan kuulu leipää vaan se koostuu lähinnä luonnonjogurtista ja luonnonjogurtista ja kirsikkahillosta ja kirsikkahillosta ja appelsiinimehusta, joka on muuten taivaallista, tuorepuristettua ja hedelmälihaa sisältävää paljon besser kuin Tropicana ja hinta on vain kolmannes Tropicanan hinnasta.

Olen tutustunut kielitieteiden saloihin viime aikoina. Introduction to English pronunciation –kurssilla käytiin läpi foneettisia aakkosia. Huh huh, mitä hommaa, ei kyllä käy kateeksi kieltenopiskelijoita. Enkun kursseilla saksalaiset opiskelijat on ihan ihmeissään, että ”mitä nää täällä teet, eihän suomalaisten tarvitse opiskella englantia kun ne on niin hyviä siinä jo valmiiksi”.Hei haloo!! siis DAA kuullostanko mää siltä että Englanti on mun äidinkieli, kyllä siinä jotain parannettavaa löytyy ja sitten yritän selittää siinä, että kun tarvitsen silti 14 pinnaa kieliäkin jos meinaan joskus valmistua, eikä me nyt niin ihmeellisiä olla, kyllä meilläkin ois aika paljon parannettavaa ainakin lausumisessa. Toisaalta eihän meidän aksentti niin paha ole kuin aasialaisten, ranskalaisten, italialaisten, saksalaisten tai espanjalaisten. Joista siis (varsinkin ranskalaisten ja aasialaisten) ei saa suurimmaksi osaksi mitään selvää. Ihmettelen noita opettajia että miten ne saa niistä selvää kun ne tuntuu niitä ymmärtävän mutta ehkä ne on tottunut jo niihin kun niitä on täällä niin paljon.

 

Että semmoista tällä kertaa. Opiskeluja täällä riittää muutenkin mutta niistä ei viitti kovin paljoa valittaa kun ne ovat noita talouspuolen juttuja niin ne ei ketään kiinnosta. 

Niin ja varoitukseksi kaikille lukijoille että blogissani julkaistavata tekstit eivät VÄLTTÄMÄTTÄ ole absoluuttisia tosiasioita vaan kirjoittaja on SAATTANUT niitä hieman värittää.

Kuvat on eripuolilta Müncheniä.